"koska me ollaan perillä?" kuului kommentti yhdeksän aikaan torstai aamuna bussissa, kun oltiin matkustettu reilut puoli tuntia...
23 tuntia myöhemmin kahden lennon jälkeen ja kahden tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Andoverissa, Connecticutissa. Ylläriksi sain ajaa vuokra autollakin valvottuani 23 tuntia. Hyvinhän se meni, kauniilla valkoisella Chryslerilla.
Kotimme on suuri talo kukkulan päällä, vuokra perhe ylellisen ystävällisiä. Lunta on vähän, se sulaa nopeasti, sillä päivisin on plussaa ja yöllä vähän miinusta. Parempi kun Suomen tammikuun pakkaset :-)
Lapset on ihan sekaisin aika erosta, sillä vuoron perään itketään ja sekoillaan. Tänään oli jopa puoli tuntia sellaista rauhallista leikkiä, jota kotona yleensä on ollut. Itse käyn ylikierroksilla, kun pitää huolehtia kaikesta. Se on kaiketi hyvä, niin pysyn hereillä eikä nukuta yhdeksän aikaan niikuin normaalisti kotona, sillä se on täällä vasta kahdelta iltapäivällä.
Amerikassa ajetaan pitkiä matkoja, jotta pääsee edes ruoka kauppaan. Kaikki haluaa asua kaukana keskustoista, tai sitten suurkaupungeissa kuten Boston tai New York. Onneksi ne on ihan lähellä. Atlantin aallot on jo nähty New Havenissa tänään, kun kävimme Ikeassa hakemassa halpaa tipehööriä kotiin.
Ihanaa kun saa olla täällä. Erilaista.
Hei hei ihanat rakkaat!!
Saga Atlantin yllä seuraa piirrettyjä
Kaius sanoi 10 tunnin lennon jälkeen amerikan kenttävirkailijalle "mulla oli kiva matka!"
Connecticutin yliopiston ruokalassa ekalla lounaalla. Lapset sai pitsaa, ei jaksanut vääntää 24 tunnin valvomisen ja 4 tunnin yö- unien jälkeen.
Uconn - University of Connecticut husky logo vesipullo. Ja Kaiuksen pitsa.
Meidän koti ovi!
Ja maisemat rinteeseen
Kaius ja Saga säätää
Meidän koti talo- tosin asumme alakerrassa...
... mutta ajamme viikon kauniilla Chryslerilla
Dinner ahkeran päivän jälkeen
Lapset sai lelut käyttöön olohuoneeseen
Kuka tulis purkaan nää matkalaukut kun pitäis päästä nukkuun joskus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti