Voi kun oli ihana saada vieraita meille viikonloppuna! Olivat niin sympaattisia kavereita ja lapset ihastui Tanjaan ja Markukseen ikihyviksi. Jostain syystä alkoivat kutsumaan heitä Pateksi ja Tiinaksi (?!) joten nämä nimet ovat olleet sitten käytössä siitä lähtien. Vaikka Pate ja Tiina oli itse nähtävyyskierroksella, he toivat tuliaisiksi Kaiukselle Ironman naamion ja Sagalle prinsessa taikasauvan
Kaius -vai onko se Ironman?
Tiina ja Pate, välissä Saga onnellisena :-)
Saga ja Kaius vieraiden kimpussa. Mutta mitä Sagan nenästä löytyy?
Tänään päivä oli työn osalta aika saamaton, kun huomasin tietokoneen laturista adapterin jääneen kotiin. Lainasin sitä Kaiukselle sen pelikonsoliin illalla ja eikös se jäänyt sitten siihen kiinni. Akkua oli vaan puolet jäljellä, joten päivä päättyi sen osalta aika pian. Toinen hankaloittava tekijä oli remppamiehet, jotka (onneksi) haki mun työhuoneesta kokolattiamaton pois. Siitä toimenpiteestä tuli niin paljon pölyä, että en voinut mennä takaisin huoneeseeni loppupäivänä.
Jatkoin päivää kahvin ja "kevyen" luettavan merkeissä...
Meidän mahtava vuokraisäntä oli asentanut meille balettitangon meidän asunnon viereiseen huoneeseen. Tästä on tulossa talon rouvan kuntoiluhuone ja hän innostui henkilökohtaisesta balettiopetuksesta :-) lasten kanssa käytiin korkkaamassa tanko, hyvin menee Bliet ja muut!! Tästä innostuneena tilasin pari balettitunti videota netistä...
En taida muttaakkaan tästä asunnosta syksyllä pois, on sen verran mukava asua täällä. Yläkertalaiset ovat kuin toinen perhe ja niin auttavaisia ja mukavia ihmisiä.
Onnea on myös apurahani, josta olen niin kiitollinen. Kuulin Suomesta professoriltani, joka tunsi yhden apurahoja jakavasta raadista, että he olivat vaikuttuneita uudesta tutkimusalasta Suomessa :-) halusivat tukea tätä työtä. Hyvä niin! Sen avulla pääsen maaliskuun lopulla osallistumaan Chicagon pohjoispuolella Milwaukeessa järjestettävään teatterialan konferenssiin ja messuille. Olemme pari päivää Chicagossa ja siitä matkaan sitten itsekseni messuille. Lentolippuja tilailtiin tänään koko porukalle!
Onnea on olla täällä. Tasan vuosi sitten olin vähällä mennä rajan toiselle puolelle kovan keuhkokuumeen vuoksi ja nyt tässä ollaan kaikissa voimissa ihanan työn ja perheen keskellä. Kannattaa siis aina jaksaa uskoa tulevaan, sillä ihme kyllä, lokaa ei lopullisesti tule niskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti